Akateemisen Laulun vaiheita
Akateemisen Laulun johtajat
- Simon Parmet .... 1953-54
- Tauno Hannikainen .... 1954-59
- Paavo Berglund .... 1959-61
- Jorma Panula .... 1961-62
- Ilkka Kuusisto .... 1962-66
- Reijo Norio .... 1966-74
- Ulf Söderblom .... 1974-86
- Matti Hyökki .... 1987-90
- Atso Almila .... 1990-93
- Seppo Murto .... 1994-00
- Pasi Hyökki .... 2001-2008
- Ruut Kiiski .... 2008-
Perustaminen
1940-luvulla osakuntakuorot kukoistivat, niistä mainittavimpia olivat EOL, ViOL ja SOL. Vähitellen ruokahalu kasvoi, ja teokset vaihtuivat a cappellana esitetyistä kansanlauluista yhä suurimuotoisimmiksi. Orkesterien kanssa työskenteleminen herätti halun tutustua laajemmin sinfoniseen kuoro-orkesterimusiikkiin. Ajatus ylioppilaiden yhdistetyn sekakuoron perustamisesta tähän tarkoitukseen virisi samanaikaisesti useammassa osakuntakuorossa.
Ensimmäinen neuvottelu pidettiin maaliskuussa 1952. Yhteinen sävel löytyi vasta myöhemmin, kun Tapio Putkonen 8.4.1952 kutsui koolle uuden kokouksen, johon pyydettiin vain muutamien osakuntakuorojen edustajat. Pari viikkoa myöhemmin pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa Akateeminen Sekakuoro, jonka jäseneksi ottamisen ehdoksi asetettiin parin vuoden laulaminen mieluiten osakuntakuorossa.
Kokouksessa 13.1.1953 yleisakateemisen sekakuoron perustaminen hyväksyttin yksimielisesti. Radio-orkesterin kapellimestari Simon Parmet oli lupautunut kuoron johtajaksi. Harjoitukset alkoivat 31.1.1953 Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa.
Keväällä 1953 kuoro oli jo Akateeminen Laulu ry ja merkitty yhdistysrekisteriin. Yhdistyksen vuosikokouksessa 14.10.1953 kuoro järjestäytyi Martti Setälän keväällä työstämien sääntöjen mukaan.
Ensimmäiset konsertit
Akateemisen Laulun ensimmäinen julkinen esiintyminen oli yliopiston juhlasalissa 28.4.1953 Radio-orkesterin tiistaikonsertissa, jossa kuoro lauloi Simon Parmetin johtamana Kuulan Stabat Materin. Siinä oli AL:n julkisuuteentuloteos: suurimuotoinen, kotimainen, harvinainen ja harvoin kuultu.
Seuraavaksi otettiin harjoiteltavaksi todellinen suurteos, Mozartin c-mollimessu. Sitä harjoiteltiin koko talvikausi keväällä 1954 tapahtuvaa esitstä varten. Suomen Säveltaiteen Viikolla 8.12.1953 AL esitti Martti Similän johdolla Sibeliuksen teoksen Vapautettu kuningatar.
Hannikaisen kausi
Viisi viikkoa ennen Mozartin c-mollimessun esityspäivää Parmet ilmoitti, ettei hän enää voinut jatkaa AL:n johtajana. Päätettiin ottaa yhteyttä juuri Amerikasta palanneeseen Tauno Hannikaiseen, joka oli ottanut vastaan Helsingin kaupunginorkesterin johtajan tehtävät. 11.4.1954 kuorolle voitiin ilmoittaa, että Hannikainen oli hyväksynyt tehtävän.
Kuorolaiset tottuivat nopeasti uuden johtajan tyyliin, ja c-mollimessun esityksessä 11.5.1954 kuoro pystyi jo kiitettävästi seuraamaan johtajansa viitteitä.
Tauno Hannikaisen arvovalta tasoitti nuoren kuoron tietä. Hänen kaudellaan esitettiin mm. Mendelssohnin oratorio Elias 1955, Verdin Requiem 1956 ja 1958, Dvorakin Stabat Mater 1957 ja Stravinskyn Psalmisinfonia. Viljo Mikkolan Kristus-oratorio esitettiin tilauskonsertissa keväällä 1958.
Berglundin hiotut harmoniat
Paavo Berglund johti alkajaisiksi Bachin Jouluoratorion kolme kantaatti 1959. Haydnin Harmoniamessu 1960 ja Brahmsin Schicksalslied 1961 koettiin kuorolaisten keskuudessa elämyksiksi. Nouseva ura, lähinnä nimitys RSO:n kapellimestariksi, vei kuorolta Berglundin.
Nuori Ulf Söderblom vieraili 1960 johtamassa Kulttuurirahaston vuosijuhlassa Sibeliuksen Maan virren. Berglundin kesken jääneen kevätkauden 1961 lopun täytti Reijo Norion harjoittama ja Hannikaisen johtama Uuno Klamin promootiokantaatti Kultasauvallinen.
Panulan ranskalainen visiitti
Panulan lyhyellä kaudella esitettiin Scheinin Zion spricht 1961 ja Neljä motettia 1962 sekä Buxtehuden Herzlich lieb 1962. Suurimmat palveluksensa AL:lle Panula teki myöhemmin HKO:n kapellimestarina johtamalla Ilkka Kuusiston ja Reijo Norion valmennuksia.
Nuorekasta vaihtelua: Kuusisto
Ilkka Kuusisto tarjosi AL:lle monipuolisen kauden, vaikka häneltä puuttuikin oma sinfoniaorkesteri. Asiaa tosin heti 1963 auttoi Verdin Requiem Hannikaisen jäähyväiskonsertteina Helsingissä ja Turussa. Televisiolle äänitettiin Bachin pääsiäiskantaatti Bleib bei uns. Schubertin G-duurimessu esitettiin kahdesti 1963. Händelin The Messiah laulettiin ensimmäisen kerran Suomessa alkukielellä 1964, ensin Söderblomin ja sitten Kuusiston johtamana.
Ohjelmistoon tulivat 1965 Bartókin Cantata profana ja Sibeluksen Oma maa, sekä 1966 jälleen Kultasauvallinen Hannikaisen ja Vapautettu kuningatar Panulan johdolla.
Bachin h-mollimessun nuotteja tuotiin jo iso matkalaukullinen kuoroon ja päästiin Cum Sancto Spiritu -fuugaan asti, kun Kuusisto valittiin Kaupunginteatterin kapellimestariksi. Hän jätti AL:n ja ohjelmisto vaihtui, muista syistä. Harjoitukset olivat juuri siirtyneet Meritullin seurakuntasaliin, vuosikymmeniksi. Arvokas yhteistyö tuomiokirkkoseurakunnan kanssa alkoi.
Muusikon frakki, lääkärin takki: Norio
Reijo Norio jää joskus ammattikapellimestarien varjoon nimenä. Myötäeläneet tietävät, että kyseessä on lääkäriytensä lisäksi koulutettu ja kokenut kuoronjohtaja ja vankka kuoron rakentaja. Hänen kaudellaan kuoro kasvoi, ääniryhmät tasoittuivat, äänenmuodostus parani ja Järvenpään tehokkaat laululeirit aloitettiin.
Vuodesta 1966 alkaen Norio johti eri tahoilla Mozartin c-mollimessun, Brahmsin Requiemin, Janacekin Glagoliittimessun, Bachin Matteuspassion, Mendelssohnin Eliaan ja yksittäisinä juhlanumeroina rivin muita teoksia. Okko Kamun johtamaan Aidaan 1970 ja kahteen Söderblomin johtamaan Carmeniin 1971 valmistettiin kuoro-osat. Panulan johdolla Finlandia-talon avajaiskonsertissa 1971 laulettiin kantaesityksenä Einojuhani Rautavaaran Meren tytär ja Helsingin Juhlaviikkojen Mahler-konserteissa 1974 8. sinfonian toinen suuri kuoro-osa.
Norion kaudella toteutui vaihtovierailu unkarilaisen opiskelijaorkesterin kanssa. Muutamilla nuorilla ammattilaisilla terästetty Budapestin yliopiston orkesteri (ELTK) piti omat konsertit 1969 Helsingissä ja Turussa sekä yhteiskonsertit AL:n kanssa Tampereella ja Helsingissä. AL konsertoi 1970 Budapestin Listz-akatemiassa. Yhteisteoksena esitettiin Mozartin c-mollimessu Reijo Norion johdolla.
Pari kuukautta Unkarin-matkan jälkeen Aidan trumpetit kajahtivat 30.5.1970 Helsingin Jäähallissa; AL esiintyi Kansallisoopperan kuoron täydennyksenä. Okko Kamu johti. Tärkeimpiä oopperaelämyksiä oli irtautuminen nuoteista.
Matteuspassion lyhentämätön saksankielinen esitys Turussa ja Helsingissä 1971 ja uusi suomennos 1972 ja 1974 Helsingissä sekä asiaan liittyvät tekstikirjat selityspalstoineen, radiointi, levy/kasetti, ja tv-ohjelma, kolme orkesteria ja rohkeasti valitut solistit lienevät päällimmäisiä muistoja, kun Norion kaudesta puhutaan. Passion cantus firmukset lauloi onnistuneesti omien heleimpien sopraanoiden "enkelikuoro". Turun tuomiokirkossa teoksen osat esitettiin eri iltoina 3.-4.4.1971. Samoin Helsingissä laulettiin kahtena iltana 15.-16.5. Norion uusi suomennos esitettiin 15.5.1972.
Huomattava joukko AL:n laulajia avusti myös Lahden oratoriokuoroa Urpo Pesosen johtamissa Verdin Requiemin esityksissä sekä useissa Matteuspassion lyhennelmissä.
Jäähallin toinen suuri oopperaproduktio, Carmen sijoittuu ensimmäisen Matteus-kauden loppuun. Esityksiä oli kaksi, 28. ja 29.5.1971. AL tutustui pikaisiin puvunvaihtoihin, runsaaseen liikkumiseen, lyhyisiin kuororepliikkeihin ja Aidaa vaikeampiin rytmeihin.
Näytteeksi ohjelmien usein sattuvasta lomittaisuudesta tai kertautumisesta kelpaa, että viimeisten Matteusten välillä esitettiin Mendelssohnin Elias-oratorio 1973 Oulussa 13.5. ja Helsingissä 12.10.
Norion finaali rakentui eteläpohjalaisten kansanlaulujen illasta 10.4.1974 yhteisjohdossa Panulan kanssa ja valtavasta Mahlerin 8. sinfoniasta 5.-6.9. Esitys oli ensimmäinen Suomessa. Panula heitti hyvästit kaupunginorkesterille ja Norio AL:lle.
Inspiroivaa ammattitaitoa: Söderblom
Söderblomin persoonan, taidon ja suhteiden ansiosta johtajanvaihdos jatkokehityksineen sujui onnekkaasti. Varajohtajaksi tuli nuori kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila. Söderblomin kaudella kuoron äänenhuoltajaksi tuli kahdeksaksi vuodeksi Sibelius-Akatemian laulun lehtori Gunni Granberg.
Ensimmäiseksi Söderblom valmensi 1975 Haydnin Vuodenajat, jonka johti Charles Farncombe 12.-13.3. Heti perään 24.3. oli vuorossa Tuomiokirkon kuorissa oopperakuoron kanssa Verdin Requiem, jonka Leif Segerstam johti. Söderblomin avausteokseksi tuli 1976 Edward Elgarin The dream of Gerontius, joka myös oli suomalainen ensiesitys.
Atso Almila johti 1976 AL:n osuuden Heikki Klemetin 100-vuotiskonsertissa, Jussi Jalas Kauppakorkeakoulun ja Almila valtiotieteellisen tiedekunnan promootioissa. Kahdessa sarjakonsertissa 1977 Finlandia-talossa esitettiin pohjoismaista romantiikkaa: kohtauksia Griegin keskeneräisestä oopperasta Olav Trygvason, Nielsenin Hymnus amoris ja Jouko Tolosen Notku nuori neitsykäinen.
Ooppera on merkinnyt uudenlaisia työkokemuksia samoin myös sulautuminen projektien muihin kuoroihin. Pelkästään 1977 AL lauloi Rossinen Pienen juhlamessun Sibelius-Akatemian kuoron kanssa Farncomben johdolla, Honeggerin Jeanne d'Arc roviolla -teoksen Kansallisoopperan mukana Söderblomin johdolla ja Kerimäen kirkossa Brahmsin Requiemin Jyväskylän studiokuoron ja Luulajan kamarikuoron kanssa Paavo Berglundin johdolla.
Täyttäessään vuoden 1978 alussa 25 vuotta AL oli kypsä pitämään konsertit uudeksi pääestradiksi muodostuneessa Finlandia-talossa 2.-3.2. Juhlakonsertissa esitettiin Bachin Magnificat ja Haydnin Nelson-messu Ulf Söderblomin johdolla.
Juhlista selvittyään AL keskittyi tiukasit vain vajaan kolmen viikon kuluttua esitettävään Mahlerin toiseen sinfoniaan, Ylösnousemus. AL:ää ja Radion sinfoniaorkesteria johti Leif Segerstam.
Syksyn 1978 pääkonsertissa esitettiin Zoltán Kodályn Missa brevis sekä Laudes organi. Konsertti tehtiin kahteen kertaan saman viikonvaihteen aikana 21.-22.10. Kuukautta myöhemmin AL oli mukana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan juhlakonsertin järjestelyissä ja esitti Sibeliuksen teoksen Oma maa Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa.
Tammi-helmikuun vaihteessa 1979 esitettiin kahdessa konsertissa Janácekin kirkkoslaavinkielinen Glagoliittimessu (Msa Glagolskaja), helmikuun lopulla Suomen Kulttuurirahaston 40-vuotisjuhlassa jälleen Sibeliuksen Oma maa sekä myöhemmin keväällä vielä Skrjabinin Prometheus. Kaikki esiintymiset olivat Ulf Söderblomin johtamia.
Ensi-iltansa 7.1.1980 saanutta Tannhäuseria esitettiin Finlandia-talossa kymmeneen otteeseen puolentoista kuukauden aikana. Osan esityksistä johti Ulf Söderblom, osan Ilpo Mansnerus. Suomen oopperataivaan suurimpien nimien tähdittämässä teoksessa Suomen Kansallisoopperan kuoro ja AL esittivät juhlayleisöä, sotilaita, pyhiinvaeltajia, seireenejä jns. Intensiivinen harjoituskausi sekä useiden viikkojen esiintymisputki tekivät AL-läisistä melkoisia wagneriaaneja.
Franz Lisztin teos Der 13. Psalm esitettiin Helsingin kaupunginorkesterin kanssa kahtena peräkkäisenä päivänä toukokuussa 1980.
Syksyllä 1978 AL ja HKO tilasivat yhdessä teoksen säveltäjä Joonas Kokkoselta. Säveltäjän mielessä oli aluksi ajatus Ekumeenisesta messusta, mutta hänen puolisonsa Maija Kokkosen sairastuminen ja kuolema johtivat siihen, että säveltäjä ilmoitti teoksesta syntyvän Requiemin. Syyskuun 24. päivänä 1980 AL sai harjoiteltavakseen ensimmäiset 15 tahtia Joonas Kokkosen Requiemistä. Kuoro sai harjoitella Requiemiä tuoreeltaan, sillä sitä käytiin viikoittain hakemassa säveltäjän kotoa. Työ ei kuitenkaan edennyt mutkattomasti, ja keväälle 1981 suunniteltu kantaesitys jouduttiin siirtämään syksyyn. Kesätauon alkaessa teoksesta oli valmiina noin puolet. Kuukautta ennen kantaesitystä kuoro kokoontui Orivedelle viikonlopun ajaksi harjoittelemaan jo lähes valmista teosta. Valmiiksi teoksen voidaan sanoa tulleen lopulta 9. syyskuuta 1981.
Joonas Kokkosen Requiem in memoriam Maija Kokkonen kantaesitettiin Finlandia-talossa 17.9.1981. Seuraavana päivänä teos sai toisen esityksensä Tampereen tuomiokirkossa. Syksyn kuluessa teos esitettiin vielä kahdesti, Helsingissä ja Turussa. 2000-luvun lopussa AL esitti Kokkosen Requiemin jo 12:nnen, ja siitä onkin tullut ehkä kuoron historian merkittävin hanke - ja samalla tärkeä osa koko suomalaista musiikkihistoriaa.
Requiemin valmistumista odotellessaan AL esiintyi useissa promootioissa. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa AL kantaesitti Einojuhani Rautavaaran Parantaja-kantaatin.
Huhtikuussa 1982 Requiem-putki katkesi Joseph Haydnin Luomiseen, jonka kuoro esitti HKO:n kanssa. Syksyn avauksena oli jälleen Requiem, nyt Lahden urkuviikkojen yhteydessä, mutta loppuvuodeksi AL paneutui Kodályn Psalmus hungaricuksen työstämiseen. Teos esitettiin 8.12.1982. AL kävi myös Yleisradiossa tallentamassa kolme toimikaudella 1980-81 tilaamastaan kirkkolaulusta.
30-vuotisjuhliaan AL vietti 12.3.1983 ohjelmalla, joka jakautui matineakonserttiin ja iltajuhlaan. Juhlavuosi sattui samalle kohdalle Toivo Kuulan 100-vuotisjuhlavuoden kanssa; mikä olikaan sopivampaa kuin kerrata 31.3. järjestetyssä juhlakonsertissa Kuulan Stabat Mater, sama teos, jonka AL esitti ensimmäisessä perustamisen jälkeisessä konsertissaan. Teoksen johti Ulf Söderblom.
Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä 25.8.1983 AL pääsi mukaan viiden muun kuoron kanssa KHO:n ja RSO:n suurprojektiin, jossa kansainvälisen solistikaartin kanssa esitettiin Arnold Schönbergin Gurre-Lieder. Syksyn muita teoksia olivat Krzysztof Pendereckin Requiemistä osat Agnus Dei ja Lacrymosa säveltäjän itsensä johdolla, sekä AL:n seuraava oopperaproduktio, joulun alla esitetty Hector Berliozin L'Enfance du Christ. Tämä ranskankielinen teos esitettiin Suomen Kansallisoopperan kanssa Finlandia-talossa kahteen otteeseen, ja se uusittiin vielä vuotta myöhemmin.
Vuosi 1984 tarjoisi hengähdystauon; kesäkuun lopulla esitettiin Suomen Säveljuhlassa Jyväskylässä peräkkäisinä päivinä Mozartin Requiem sekä Kokkosen Requiem in memoriam Maija Kokkonen - edellinen tosin ensimmäistä kertaa. Joulukuussa palattiin vielä Berliozin oopperaan. Pitkin syksyä oli hiottu Kokkosen Requiemiä levytystä varten.
Vuosi 1985 alkoi levytysrupeamalla: 8.-10. tammikuuta Kulttuuritaloon kokoontuivat kuoron lisäksi Helsingin kaupunginorkesteri sekä solistit Jorma Hynninen ja Satu Tukiainen. Kolmen päivän tiivin aherruksen jälkeen Requiem oli ikuistettu! Saman vuoden toukokuussa AL esiintyi Finlandia-talossa HKO:n kahden konsertin sarjassa esittäen Sibeliuksen Oma maa-kantaatin Paavo Berglundin johdolla, joka myös johti levytyksen vain kymmentä päivää myöhemmin Kulttuuritalolla. Vielä saman vuoden marraskuussa AL esiintyi TV 1:n nauhoittamassa ohjelmassa Helsingin Pitäjän kirkossa: ohjelmassa oli yksittäisiä lauluja ja osia Faurén, Janácekin, Schützin ja Verdin tuotannosta.
Keväällä 1983 AL oli tilannut säveltäjä Einar Englundilta kuoro-orkesteriteoksen. Projektin etenemistä viivästytti sopivan tekstin löytyminen. Lopulta Pentti Saarikosken suomentamat Herakleionin aforismit sytyttivät säveltäjän ripeään tuotantovaiheeseen. Englundin sinfonia nro 6 Aforismejavalmistui joulukuussa 1984, jolloin kuoro sai nuotit haltuunsa ja pääsi kevätkaudella 1985 harjoittelemaan teosta muutamaan otteeseen muun ohjelmiston ohessa. Tiukemmin teokseen tartuttiin syyskaudella, kunnes 12.3.1986 teos kantaesitettiin RSO:n kanssa Kulttuuritalossa Ulf Söderblomin johdolla. Toistamiseen Englundin Aforismejaesitettiin marraskuussa 1986 Oulun Madetoja-salissa.
Marraskuun 1986 lopulla päättyi Ulf Söderblomin pitkä ja loistokas ura Akateemisen Laulun taiteellisena johtajana. Viralliset läksiäiset vietettiin Suomalaisella Klubilla 29.11.1986 yli satapäisen AL-joukon osallistuessa juhlaan.
Matti Hyökin kausi
AL oli edennyt 12 edellistä vuotta johtajanaan ennen kaikkea kapellimestari; nyt puikoissa oli ennen kaikkea kuoronjohtaja. Tämä toi jälleen uuden näkökulman nimenomaan laulu- ja äänenmuodostustekniseen toimintaan.
AL:n ensimmäinen konsertti Matti Hyökin johdolla oli 15.4.1987 Helsingin Tuomiokirkossa esitetty Max Regerin koraalikantaatti nro 3 O Haupt, voll Blut und Wunden. Helsinkipäivän konsertissa 12.6. AL esitti Atso Almilan johdolla Sibeliuksen teokset Maan Virsi ja Oma maa.
Matti Hyökki johdatti AL:n ensi kertaa Anton Brucknerin suurteosten pariin. Brucknerin messu nro 3 (f-molli) esitettiin lokakuun puolivälissä kahdessa konsertissa, jotka Hyökki itse johti. Vuosi 1987 päättyi Järvenpää-talossa Sibeliuksen syntymäpäivän konsertissa Matti Hyökin johdolla esitettyihin teoksiin Oma maa, Maan virsi sekä Jordens sång.
Vuonna 1988 AL oli toiminut 35 vuotta. Juhlakonsertissa Kallion kirkossa 18.3.1988 esitettiin Matti Hyökin johdolla Haydnin Missa in tempore belli, joka tunnetaan myös nimellä Paukenmesse (Patarumpumessu). Syyskauden konserttiohjelma oli melko tiivis; 9.10. Sibeliuksen Oma maa, 4.11. Osmo Vänskän johdolla Michael Tippetin oratorio A Child of Our Time, 24.11. Anton Brucknerin f-mollimessu sekä 14.12. ja 15.12. Maurice Ravelin Daphnis et Chloé.
Vuosi 1989 alkoi rauhallisesti. Jorma Panula vieraili harjoituksissa 22.2., jolloin hän äänitti nauhalle lauluja Kansallisteatterin näytelmää Tie talvisotaan varten. Tuomiokirkossa esitettin 22.3. Matti Hyökin johdolla Schützin Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Joukko kuorolaisia oli Aki Kaurismäen elokuvan Paperitähti avustajina 2.4. Flooranpäivä-juhlasssa Kumtähden kentällä 13.5. esiinty AL:n vahvistettu kvartetti.
Kallion kirkossa 25.5. Al esitti Anton Brucknerin Te Deumin. Konsertin jälkeinen karonkka oli samalla hyvästijättö kuoroa kaksi vuotta luotsanneelle Matti Hyökille.
Kesäkuussa AL kantaesitti Atso Almilan johdolla 4.6. Tampereen tuomiokirkossa Leonid Bashmakovin Requiemin Lassi Nummen tekstiin.
Ohjaksissa Almila
Atso Almila kutsuttiin elokuun 1989 alusta AL:n taiteelliseksi johtajaksi. Syyskautta väritti vuoden 1990 akateemisen suurtapahtuman, Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlallisuuksien valmistely. Syksyllä aloitettin myös keskustelut konserttivaihdosta Viron Estonia-teatterin kanssa. Syksyllä olikin vain yksi konsertti, 9.11.1989 Lahdessa Ristin kirkossa Osmo Vänskän johdolla esitetty Tippetin A Child of Our Time.
Kevään 1990 konserttikausi alkoi Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä. Kuoro esiintyi 24.3. Ylioppilaskunnan soittajien ja 26.3. Radion sinfoniaorkesterin kanssa Finlandia-talossa esittäen Erkki Salmenhaaran teoksen Lintukoto. Teos levytettiin 27.3. Kulttuuritalossa RSO:n kanssa.
Antonin Dvorákin Requiem esitettiin Sibelius-Akatemian orkesterin kanssa 6.4. Helsingin tuomiokirkossa ja 7.4. Järvenpää-talossa Atso Almilan johdolla. Filosofisen tiedekunnan promootiossa tuomiokirkossa 1.6. esitettiin Fridericin Aetas Carmen ja Rautavaaran Herran rukous. Lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa yliopiston juhlasalissa 8.6. AL esitti Parantaja-kantaatin. Kesäkuussa joukko kuorolaisia avusto Yleisradiota Sibeliuksen elämästä kertovassa elokuvassa.
Syyskauden 1990 ensimmäinen konsertti oli 25.11. Akateeminen kuorokonsertti yliopiston juhlasalissa. AL esitti konsertissa Atso Almilan johdolla Krohnin teokset Hilarianska lovsången ja Helig sekä Linnalan Pois riutuvat kesäiset päivät. Kaikki konsertissa esiintyneet kuorot esittivät lopuksi yhdessä Matti Hyökin johdolla Paciuksen Suomen laulun ja Sibeliuksen Finlandian. Kauden päätteeksi esitettiin 14.12. tuomiokirkossa Verdin Requiem. Konsertti oli Helsingin yliopiston 350-juhlavuoden päätöskonsertti, jonka johti Jonas Alexa. Mukana oli myös Suomen kansallisoopperan kuoro ja edustus seuraavista yliopiston piirissä toimivista kuoroista: AS, POL, SatO, VioL, Lyran ja SOL.
Vuoden 1991 ensimmäinen konsertti oli Joonas Kokkosen Erektheion-teoksen levytys 4.1. Lahdessa Ristin kirkossa Osmo Vänskän johdolla. Seuraavaksi alkoivat yhteistyökonsertit Tallinnan Estonia-teatterin kanssa: 20.1. esitettiin Kallion kirkossa Kokkosen ja Mozartin Requiemit, edellinen Atso Almilan ja jälkimmäinen Eri Klasin johdolla. Toukokuussa 9. ja 10. päivä AL esitti Finlandia-talossa Dvorákin Requiemin Jiri Bélohlávekin johdolla.
AL vieraili Tallinnassa 6.-9.6. ja konsertoi Estonian konserttisalissa 8.6. Teokset olivat Kokkosen ja Mozartin Requiemit. Atso Almila johti Kokkosen ja Jüri Alperten Mozartin.
Helsingin juhlaviikoilla AL:n naiskuoro osallistui 16.8.1991 Mahlerin 3. sinfonian esitykseen Finlandia-talolla. Kapellimestarina oli Vladimir Ashkenazy. Syyskaudella AL esitti kahdesti Mozartin Requiemin, 12.12. Porissa ja 15.12 Lohjalla.
Vuosi 1992 alkoi elokuvan teolla: joukko kuorolaisia osallistui Atso Almilan 16.1. musiikin tekoon Pekka Lehdon elokuvaan Kaivo. Helmikuun 15. nauhoitettiin Saksalaisessa kirkossa Kuulan Auringon noustessa äitienpäiväkonsertin levyä varten.
Kevätkauden ensimmäinen konsertti oli 9. ja 10.4. Finlandia-talossa, jolloin esitettiin Mahlerin 2. sinfonia. Avustajina oli parikymmentä Tampereen Filharmonisen kuoron laulajaa, ja vastapalveluksena vastaava määrä AL:n miehiä oli avustamassa tamperelaisia teoksen esityksessä Tampereella 8.4. Äitienpäivänä AL esitti konsertissa Finlandia-talossa Toivo Kuulan Auringon noustessa.
Kesällä 11.-14.6.1992 huomattava joukko kuorolaisia osallistui Atso Almilan säveltämän oopperan Ameriikka kuorokohtausten tekoon Ilmajoen musiikkijuhlilla. Myös seuraavana kesänä 10.-20.6.1993 oli kuorolaisia saman oopperan esityksissä Ilmajoella. Teoksen kuoro-osat käytiin levytettämässä Tallinnassa 21.2.1993.
Vuonna 1993 AL täytti 40 vuotta. Vuoden ensimmäinen tapahtuma oli Ameriikka-oopperan levytys. Nelikymmenvuotisjuhlan yhteydessä 22.5.1993 AL järjesti matineakonsertin Vanhalla ylioppilastalolla; mukana olivat AL:n lisäksi HOL, SOL, AL, Katedraalikuoro sekä YL:n lauluyhtye Talla. AL esitti Kuulan teoksen Auringon noustessa sekä Brucknerin motetin Locus iste.
Syyskauden aluksi 29.8.1993 esitettiin Karjalohjalla Hannu Koivulan johdolla Mozartin Requiem. Sama teos esitettiin myös 6.11. Joensuun kirkossa ja 7.11. Helsingin tuomiokirkossa. 40-vuotisjuhliensa kunniaksi AL oli tilannut Atso Almilalta "maallisen oratorion". Tämä jazzkantaatti valmistui syksyllä ja sai nimen Ja hänen nimensä oli kuulemiin. Teos esitettiin 19.12.1993 Kansallisteatterin suurella näyttämölla kahdesti peräkkäin, klo 15 ja klo 18. Kuorolaiset olivat pukeutuneet teoksen hengen mukaisesti neljäkymmenluvun tyyliin. Esityksen jälkeen pidetty karonkka oli myös Atso Almilan läksiäisjuhla.
Viiksiä ja Murto-osia
Vuoden 1994 ensimmäinen konsertti oli 19.3. Lappeenrannassa ja silloin esitettiin Mozartin Requiem Hannu Linnun johdolla. Seppo Murto, joka oli valittu kuoron uudeksi johtajaksi vuoden 1994 alusta, johti ensimmäisen AL-konserttinsa pääsiäisenä 4.4. Konsertti oli pääasiassa a cappella ja ohjelmisto käsitti Brahmsin kaksi motettia op. 74 ja viisi motettia op. 104, Verdin Pater nosterin, Dvorákin D-duurimessun op. 86 alkuperäisessä urkusäestyksellisessä muodossa sekä urkurin esittämän Ritterin urkusonaatin e-molli op. 19.
Syyskausi käynnistyi Mahlerin 8. sinfonian - Tuhannen sinfonia - esityksellä Helsingin juhlaviikoilla Finlandia-talossa 31.8.1994. Syksyn toinen suuryritys oli Bachin h-mollimessu, joka esitettiin Johanneksen kirkossa 4.12.1994 Seppo Murron johdolla.
Vuonna 1995 AL:n ohjelmistoon tuli kokonaan uusi ja uudenlainen teos, Carl Orffin Carmina Burana. Esityksiä oli kolme: Lahdessa 9.2. ja 11.2. sekä Helsingissä 17.2. Teoksen tekoon osallistui kummassakin produktiossa myös muita kuoroja. Kevään oma produktio oli konsertti Helsingin tuomiokirkossa 20.4., jolloin AL esitti Seppo Murron johdolla Brucknerin Messe ohne Gloria und Credo, motetit Christus factus est, Locus iste ja Ave Maria sekä Verdin Pater noster sekä Dvorákin D-duurimessun urkusäestyksellä.
Keväällä kuoro esiintyi 19.5. Eläinlääketieteellisen korkeakoulun tohtoripromootion juhlajumalanpalveluksessa, jossa esitettiin Brucknerin motetit Christus factus est ja Locus iste. Kesäkuussa matkustettiin Jyväskylään, jossa 14.6. esitettiin Taulumäen kirkossa Beethovenin 9. sinfonia Jyväskylän Kesän avajaiskonserttina Atso Almilan johdolla.
Syyskuussa AL sai vieraita Tsekistä; Usti nad Labemin oopperaorkesteri konsertoi 27.9. Helsingin tuomiokirkossa, jolloin orkesteri ja AL esittivät Mozartin Requiemin. Toisena teoksena oli orkesterin esittämä Mozartin sinfonia nro 36. Seppo Murto johti molemmat konsertit. Syyskauden toinen konsertti oli jälleen Bachin h-mollimessu Johanneksen kirkossa 26.11 Seppo Murron johtamana.
Keväällä 1996 AL avusti Ylioppilaskunnan soittajia heidän 75-vuotisjuhla- jumalanpalveluksessaan 14.1. Helsingin Tuomiokirkossa. Fauren Requiem esitettiin 20.3. tuomiokirkossa Seppo Murron johdolla. Konsertin toinen teos oli Maurice Ravelin orkesteriteos Pavane pour une infante défunte. Kevät päätettiin Rahmaninovin Vigilialla, joka on siitä lähtien kuulunut Akateemisen Laulun ohjelmistoon pysyvästi. Ensimmäiset Vigilia-konsertit pidettiin Uspeskin katedraalissa 14.5. ja 23.5.
Syksyllä aloitettiin Anton Brucknerin f-mollimessulla, joka esitettiin 11.10. Johanneksen kirkossa sekä Kuopiossa 19.10. ja Mikkelissä 20.10. Jyväskylän Taulumäen kirkossa esitettiin 13.11. Kokkosen Requiem. Konsertin oli tarkoitus juhlistaa Joonas Kokkosen syntymäpäivää, mutta säveltäjän kuolema vain vähän ennen konserttia muutti tilaisuuden sielunmessuksi hänelle itselleen. Teoksen johti Ulf Söderblom. MTV:n Kauneimmat joululaulut-ohjelma nauhoitettiin Helsingin tuomiokirkossa 9.12.1996 ja esitettiin televisiossa jouluaattona.
Vuonna 1996 alkoi uusi perinne VR:n sponsorituella. Pukeutuneena punaisiin VR-paitohin ja tonttulakkiin kuorolaiset jakautuivat joulukuun 19. ja 20. päivän aamuina ani varhain kolmelle VR:n lähiliikenteen asemalle laulamaan joululauluja ja kokoontuivat sitten Helsingin asemalle, jonka päähallissa kajautettiin laulut vielä aamuvirkuille töhin kiirehtijöille. Nämä ensimmäiset "VR:n aamulaulut" olivat kylläkin hyinen kokemus, sillä pakkasta oli parikymmentä astetta.
Keväällä 19.4.1997 esitettiin AL:n ja Vantaan Viihdeorkesterin yhteisenä produktiona Andrew Lloyd Webberin Requiem Hämeenkylän kirkossa klo 18 ja Temppeliaukion kirkossa klo 21. Kapellimestarina oli Ari Rasilainen. Kevätkausi päättyi Rahmaninovin Vigilian esityksiin 6.5. ja 15.5. Uspenskin katedraalissa. Kuoro esiintyi myös Helsingin yliopiston assistenttien 30-vuotisjuhlassa 20.3. yliopiston juhlasalissa ja 30.5. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiojumalanpalveluksessa.
Syyskauden 1997 ensimmäinen esiintyminen oli Taiteiden yönä 28.8. Tuomiokirkossa kuorojen ja urkureiden kavalkadissa, jossa AL esitti osia Rahmaninovin Vigiliasta. Seuraavaksi esitettiin Tuomiokirkossa 2.10. Maurice Duruflén Requiem ja Charles-Marie Widorin messu op. 36 kahdelle kuorolle ja kaksille uruille. Syyskauden huipennukseksi muodostui G. F. Händelin Messias 2.12.1997 Johanneksen kirkossa. Konsertit johti Seppo Murto.
Joulukuussa 1997 oli joulukonserttien putki Töölö Brassin kanssa. Miina Sillanpää säätiön tilauskonsertti oli 8.12. Agricolan kirkossa, sitten VR:n joulukonsertti 11.12. Helsingin rautatieaseman päähallissa, joka oli kuorolle uusi kokemus sekä yleisöltään että akustiikaltaan. Olarin kirkossa laulettiin 16.12., ja joululauluputki päättyi edellisenä jouluna alkaneen perinteen mukaisiin tonttukuoron esittämiin aamulauluihin Pasilan ja Helsingin rautatieasemilla 19. ja 22.12.
Vuonna 1998 Akateemisen Laulu täytti 45 vuotta ja Maamme-laulu 150 vuotta. Molemmat tapahtumat sävyttivät kuoron toimintaa. Ensimmäinen konsertti oli 29.3. Tuomiokirkossa, jolloin Seppo Murron johdolla esitettiin Mozartin ja Faurén Requiemit yhdessä Polyteknikkojen Orkesterin kanssa.
Kevään kohokohta oli Maamme-laulun 150-vuotisjuhlakonsertti 10.5. Hartwall-arenalla. Konsertti oli kansalaisjuhla, jossa esiintyi kolme orkesteria ja 17 kuoroa. AL kanta-esitti Suomen Laulun, Ylioppilaskunnan Soittajien ja Akateemisen puhallinorkesterin kanssa Pekka Kostiaisen Juice Leskisen juhlarunoon säveltämän kantaatin Mikä se Suomi on?. Yhdessä Suomen Laulun kanssa AL esitti Sibeliuksen sävellyksen Oma maa Matti Hyökin johdalla ja omana esityksenään Seppo Murron johdolla Kuulan Rukouksen. Kaikki kuorot esittivät yhdessä juhlaorkesterin säestyksellä ja Matti Hyökin johdolla Finlandia-hymnin ja konsertin pääteeksi Maamme-laulun. AL esiintyi vielä 13.5. juhlajumalanpalveluksessa Tuomiokirkossa sekä pienimuotoisesti ylioppilasjuhlassa Kumtähden kentällä.
Kevään 1998 viimeinen esiintyminen oli 29.5. nuorten mielenterveystyön hyväksi järjestetyssä Hyvän Mielen Päivän konsertissa Helsingin jäähallissa. Konsertissa esiintyi useampia kuoroja. AL esitti Kuulan Rukouksen sekä Linsénin laulun Kesäpäivä Kangasalla.
Syksyn ensimmäinen konsertti pidettiin 25.9. Kallion kirkossa, jossa Seppo Murron johdolla esitettiin jo tutuksi tullut Rahmaninovin Vigilia. Konsertti oli samalla AL:n 45-vuotisjuhlakonsertti.
Vuosi päättyi jälleen joulukonsertteihin: Töölö Brassin kanssa esiinnyttiin Temppeliaukion kirkossa Pelastusarmeijan hyväntekeväisyyskonsertissa. Sitten 28.11. oli vuorossa TV 1:n kulttuuritoimituksen nauhoittama Adventtivesper. AL:n oma joulukonsertti pidettiin 8.12. Tuomiokirkossa, 15.12. oli jälleen vuorossa VR:n joulukonsertti Helsingin rautatieasemalla ja 18.12. joulukonsertti Olarin kirkossa. VR:n aamulaulut laulettiin jo perinteen mukaisesti tonttuasuisina 18. ja 21.12. Pasilan ja Helsingin rautatieasemilla.
Keväällä 1999 esitettiin 14.3. Anton Brucknerin e-mollimessu Akateemisen puhallinorkesterin kanssa Seppo Murron johdolla. Outokumpu Oy:n tilauskonsertissa Finlandia-talossa 20.4. esitettiin Mozartin Requiemistä kaksi osaa. Kevään viimeisessä konsertissa toukokuussa esitettiin Brahmisin Ein deutsches Requiem. Seppo Murto johti kuoroa ja Vantaan Orkesteria.
Syyskausi aloitettiin jo 11.8. Syynä oli Mahlerin 8. sinfonian kaksi konserttia Finlandia-talossa 15. ja 16.9. Ykköskuoron laului Suomen Filharmoninen Kuoro, AL lauloi kakkoskuoron, Leif Segerstam johti. Mahlerin jälkeen keskityttiin parin vuoden tauon jälkeen Händelin Messias-oratorioon. Kaksi konserttia Vantaan Orkesterin kanssa ja Seåppo Murron johdolla, 30.11. Johanneksen kirkossa ja 4.12. Hämeenkylän kirkossa, olivat menestyksiä.
Vuosi päättyi perinteisesti joulukonsertteihin Kaartin Seitsikon kanssa. 14.12. esiinnyttiin asemahallissa, 16.12. Olarin kirkossa ja 20.12. Tuomiokirkossa. Punapaitaiset tontut ilahduttivat VR:n matkustavaisia jälleen Pasilan ja Helsingin asemilla 21.12. ja 23.12.
Keväällä 2000 AL lähti pitkästä aikaa ulkomaille. Kohteena oli Praha, matka-ajaksi päätettiin huhtikuu ja ohjelmistoksi Rahmaninovin Vigilia ja Mozartin Requiem. Prahalainen konsertti- ja matkatoimisto Club Tours Agentur vastasi kaikista konsertteihin liittyvistä käytännön järjestelyistä Prahassa, niin orkesterista, solisteista kuin mainonnastakin. Vigilia esitettiin 26.4. Pyhän Kyrilloksen ortodoksikirkossa, yleisöä oli vähän, sillä teosta ei juurikan tunneta Tshekissä. Requiem esitettiin 29.4. Betlehem-kappelissa, orkesteri Virtuosi Pragenses ja prahalaiset solistimme olivat loistavia. Konsertit samoin kuin koko matka olivat onnistuneet.
Vuosi 2000 oli kuorolle kovin kiireinen. Heti matkalta palattuaan AL esiintyi 5.5. oikeustieteellisen tiedekunnan promootiojumalanpalveluksessa. 12.2. oli vuorossa lääketieteellisen tiedekunnan promootio, jossa AL esitti HKO:n soittajistosta kootun orkesterin kanssa Rautavaaran Parantaja-kantaatin Jyri Nissilän johdolla. Filosofisen tiedekunnan promootiojuhlassa 2.6. Finlandia-talossa AL kantaesitti Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa Timo Juhani Kyllösen promootiokantaatin Metsässä tuulee. Konsertin johti Jan Söderblom.
Kuoron syyskausi alkoi 2.8. Klamin Psalmus-oratorion harjoituksilla. Teos esitettiin Tuomas Ollilan johtaman RSO:n kanssa kahdesti: 19.9. Helsingissä Johanneksen kirkossa ja 20.9. Virolahdella. Molemmat konsertit radioitiin suorana lähetyksenä, jälkimmäinen myös televisioitiin suorana. Syksy jatkoi kantaesityksellä. Yhdessä Akateemisen puhallinorkesterin kanssa AL esitti ranskalaisen urkuri-säveltäjän Naji Hakimin Saul de Tarse -oratorion 22.10. Tuomiokirkossa Seppo Murron johdolla. Oratorion lisäksi konsertissa kuultiin Hakimin muutakin tuotantoa. Marraskuun 5. päivänä jatkui yhteistyö Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa Mozartin Requiemin merkeissä Tuomiokirkossa ja Seppo Murron johdolla.
Joulukuussa 2000 osa kuorolaisista osallistui KuoroEspoon päätöskonserttiin, jossa esitettiin Atso Almilan johdolla Carl Orffin Carmina Burana. Suurkuoro koostui lähinnä espoolaisista kuoroista. Joulukonsertit tehtiin tuttuun tapaan Kaartin Seitsikon kanssa Tuomiokirkossa 12.12., Helsingin rautatieasemalla 15.12. ja Olarin kirkossa 16.12. Punanuttuiset tontut ilahduttivat joululauluin jälleen kerran Pasilan ja Helsingin asemien junamatkalaisia 20. ja 22.12.
Seppo Murto oli ilmoittanut kuorolle kevätkauden päättäjäisissä, että hän jättää kuoron taiteellisen johtajan tehtävät vuoden 2001 alusta. Sepon läksiäisiä vietettiin seitsemän yhteisen vuoden jälkeen 12.12. haikeissa merkeissä. Seppo sai ansaitsemansa juhlat ja lahjat, mm. AL-joulukuusen, jonka latvassa komeili hopeinen AL-tähti. Aamulaulujen jäljeen Seppo kaapattiin ja vietiin carting-radalle kisaamaan kuoron mestaruudesta. Arvatkaa kuka voitti?
Pasi ja AL
Vuosi 2001 alkoi muutoksilla. Pasi Hyökki aloitti taiteellisena johtajana ja harjoituspäivä muuttui keskiviikosta torstaiksi. Harjoituspäivän lisäksi muuttui myös kuoromuoto niin harjoituksissa kuin konserteissakin. Aänet on harjoituksissa järjestetty hevosenkengän muotoon sektoreittain siten, että vasemmassa laidassa on II basso ja oikeasse I sopraano. Muoto helpottaa toisten ääniryhmien kuulemista ja sitä on käytetty myös konserteissa a cappella -teoksissa.
Uusi johtaja ei päästänyt kuoroa edes alussa helpolla: Kevään konsertti 8.4. Tuomiokirkossa koostui yksinomaan Joonas Kokkosen sävellyksistä: vaativat a cappella -teokset Laudatio Domini ja Missa a cappella aloittivat konsertin. Väliajan jälkeen esitettiin kuorolle tuttu ja rakas teos, Kokkosen Requiem.
Keväällä aloitettiin syksyn ohjelmiston harjoittelu. Sergei Rahmaninovin Vigiliasta esitettiin osia Taiteiden yönä 30.8. Tuomiokirkossa ja teos esitettiin kokonaisuudessaan Uspenskin katedraalissa 14.9. Syksyyn kuului myös kaksi tilauskonserttia: Naisjärjestöjen keskusliiton 90-vuotisjuhlissa yliopiston juhlasalissa kuoro esitti Kuulaa ja Sibeliusta. Bruckner-juhlavuoden tapahtumiin kuului Helsingin Konservatorion järjestämä Anton Brucknerin e-mollimessun esitys yhdessä Akateemisen Puhallinorkesterin kanssa.
Syyskauden huipennus oli Giuseppe Verdin Requiem Johanneksen kirkossa 8.11.2001. Vuoden 2001 uutuuksia oli myös yhteistyö Turun yliopiston ylioppilaskunnan kuoron kanssa. Yhteiset adventtikonsertit pidettiin 8.12. Helsingin Tuomiokirkossa ja 15.12. Turussa Mikaelinkirkossa. AL esitti Benjamin Brittenin jouluisen A Ceremony of Carols-sarjan. Vuoden loppuun kuuluivat myös perinteiset joulukonserit Kaartin Seitsikon kanssa Tuomiokirkossa 11.12. ja asemahallissa 13.12. sekä aamujoululaulut.
AL:n kevätkonsertti 11.4.2002 otsikolla "Ranskalaista individualismia ja gregoriaanisia melodioita" Temppeliaukion kirkossa käsitti Francis Poulencin haasteelliset pääsiäismotetit ja messun sekä Maurice Duruflén Requiemin. Kevätkausi päättyi Helsinki-päivän konserttiin 12.6. Tuomiokirkossa. Ohjelmassa oli Poulencin messun lisäksi Rautavaaraa, Sibeliusta, Kuulaa ja Madetojaa.
Syyskausi 2002 aloitettiin 15.8. Mozartin Requiemillä, joka esitettiin 12.9. Johanneksen kirkossa Pasin johdolla Aholansaari Sinfoniettan kanssa. Einojuhani Rautavaaran Magnificat ja Katedralen esitettiin 24.10. Tuomiokirkossa. Marraskuun 15. päivänä tehtiin vierailu Rahmaninovin Vigilian kanssa Turkuun paikallisten rotareiden kutsumana. Perinteiset oma ja VR:n joulukonsertti, aamulaulut sekä jouluaamun jumalanpalvelus päättivät vuoden.
Vuosi 2003 oli Akateemisen Laulun 50. toimintavuosi. Vuoden aloitti 23.1. Ravelin Daphnis et Chloë Lahden Sibelius-talossa. Konsertin johti John Storgårds. Kevään toinen konsertti 3.4. "Syvissä vesissä" käsitti suomalaista musiikkia suurella sekakuorolla. Konsertti tehtiin yhteistyössä Cantabilen kanssa, jota Pasi myös johtaa. Konsertin ensimmäisen osan muodostivat Joonas Kokkosen Laudatio Domini ja Einojuhani Rautavaaran Katedralen. Väliajan jälkeen aloitettiin Jaakko Mäntyjärven teoksella CCCX; kuoro asettui pitkin kirkon seiniä, mikä korosti teoksen kaikuluonnetta. Sitten oli vuorossa Mikko Heiniön Luceat ja konsertin päätti Toivo Kuulan Meren virsi.
Syksy aloitettiin 14.8. tilausteosten harjoituksilla. Juhlajumalanpalveluksessa 14.9. vihittiin Akateemisen Laulun lippu, jonka kuoron käsityökerho Akateeminen Lanka oli valmistanut. Samana päivänä pidettiin matineakonsertti Vanhalla ylioppilastalalolla. 50. vuotta juhlittiin perinteisin menoin iltajuhlassa 20.9. Aktia-salissa. AL:n tilaamat kaksi teosta, Seppo Pohjonan Ukri ja Arttu Takalon Kaikki ne päivät ja yöt, esitettiin 16.10. Temppeliaukion kirkossa. Kummankin teoksen sanat olivat Eino Leinon runoista. Händelin Messias esitettiin periodisoittimin ja miessolistein 29.11. Johanneksen kirkossa Teemu Honkasen johdolla yhdessä Kuudennen kerroksen orkesterin kanssa solisteina Pasi Hyökki (sopraano), Massimiliano Mauthe von Degerfelt (altto), Topi Lehtipuu (tenori) ja Arttu Kataja (basso).
Vuosi 2003 päättyi perinteisesti joulukonsertteihin: 11.12. VR:n joulukonsertti Helsingin rautatieasemalla, 12.12. kaksi joulukonserttia Vanhassa kirkossa, ensimmäisenä tilauskonsertti ja heti perään oma joulukonsertti, 16.12. joulukonsertti Olarin kirkossa sekä viimeisinä VR:n aamulaulut 19.12. ja 22.12.
Vuoden 2004 ensimmäinen konsertti oli 1.4. Tuomiokirkossa. Ohjelmistossa oli Max Regerin 8 geistliche Gesänge, Francis Poulencin Quattre motets pour un temps de pénitence sekä kuusi osaa Alfred Schnittken haastavasta teoksesta 12 Bussverse. Helsinki-päivänä 12.6. AL esiintyi jälleen Tuomiokirkossa. Konsertin nimi oli "Meren Virsi - lauluja Suomenlahden rannoilta". Kesäksi koottiin kesäkuoro, ja AL:n kamarikuoro piti kaksi konserttia nimellä "Valoa ja varjoja": 20.6. Suomenlinnan kirkossa ja 22.6. Hyvinkään kirkossa. Kesäkonsertit johti Jukka Jokitalo.
Syyskausi 2004 alkoi 12.8. ja teemana oli Toivo Kuula. Kuula-konsertti 9.10. Temppeliaukion kirkossa tehtiin yhteistyössä Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa. YS esitti omalla osuudellaan Pohjalaisen sarjan 1, opus 9 kapellimestarinsa David Searlen johtamana. AL:n oma osuus käsitti opukset 11 ja 21, eli laulut Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut, Meren virsi, Auringon noustessa, Tuuti lasta Tuonelahan, Hautalaulu, Keinutan kaikua ja Kevätlaulu sekä Karavaanikuoro, Venelaulu ja Kansallismielisten nuorten marssi. Pasi Hyökki johti. Yhdessä esitettiin Kuulan harvoin kuultu Stabat Mater Pasi Hyökin johdolla. Marraskuussa oli jälleen vuorossa G. F. Händelin Messias-oratorio, tällä kertaa kahdesti: 5.11. Tuomiokirkossa ja 24.11. Johanneksen kirkossa. Orkesterina jälleen YS ja kapellimestarina David Searle. Jälkimmäinen konsertti oli HYY:n juhlakonsertti. Vuosi päättyi perinteisesti joulukonsertteihin: 15.12. VR-konsertti rautatieasemalla, 16.12. oma joulukonsertti Vanhassa kirkossa ja aamulaulut 22.12. ja 23.12.
Lähde: Lyhennellen Akateemisen Laulun 50-vuotisjuhlakirjasta (vuoteen 2002).
